Viehättävä asuinalue, kaunis talo, hieno katukuva – onko sellaisia?

Suomessa ei edes yritetä rakentaa kaunista ja viehättävää asuinympäristöä, eikä kodikkaita katuja tai upeita puistoja, koska rakentamisen ratkaisut tehdään liiketaloudellisin syin. Kun rakentamisen kustannukset ovat alhaisimmat mahdolliset on voitto myös paras mahdollinen. Mutta vain lyhyellä aikajaksolla. Laatu mitataan ajassa, kulumisessa ja kestävyydessä. Myös kauneuden arvot näkyvät vasta tulevaisuudessa.

Rakentamiseen liittyvät päätökset tehdään aina rationaalisin ja taloudellisin syin. Puhutaan massojen sijoittelusta, neliöiden määrän maksimoinnista, rakennusten korkeuksista ja rakentamisen tehokkuudesta ja edullisuudesta.

Rakennuttajat pyrkivät nopeaan myyntiin ja siksi täytyy rakentaa korkeita taloja, paljon ja edullisia neliöitä, eikä kauniisti ja persoonallisesti.

Ympäristöstä grynderin ei tarvitse välittää, koska se kuuluu aina jollekin toiselle taholle, esimerkiksi kaupungille.

Asunnon ostajat tekevät hankintapäätöksen usein liian kauniiden havainnekuvien ja liian edulliseksi ilmoitetun hinnan perusteella. Ostajalla on sokea luottamus siihen, että joku on ajatellut myös kokonaisuuden, eli asuinalueen, sen muut rakennukset, puistot, tiet ja ne kauneusarvot.

Asunnon ostaja ei ehkä huomaa, että asuinkustannukset lisääntyvät merkittävästi noin kahden vuoden kuluttua rakennuksen valmistumisesta, kun taloyhtiön lainakorot alkavat juosta tai kun kaupunki nostaa tontinvuokraa.

Ostajalle ei myöskään kerrota sitä, että ruman rakennuksen ja räihnäisen, liian tiiviisti rakennetun kadun varressa olevan huoneiston arvo on huomattavasti pienempi kuin kauniin kadun ja viehättävän talon huoneiston arvo.

Kaunis ympäristö vaikuttaa mielenterveyteen, viihtyvyyteen ja onnellisuuteen positiivisesti. Ruma talo ja ruma katunäkymä lisää ahdistusta ja epäviihtyvyyttä ja laskee asuntojen hintoja.

Suomalaiseen koulujärjestelmään ei millään asteella kuulu keskustelu tai oppikurssit kauneudesta, mittasuhteista, värijärjestelmistä, muotoilusta tai yleisestä hyvästä mausta. Koulussa ei pohdita rakennusten muotoja ja estetiikkaa. Ei rakennustaiteen historiaa tai kansallisia ominaispiirteitä.

Päättäjät eli poliitikot, virkamiehet, insinöörit, juristit tai markkinointihenkilöt eivät kohtaa elämässään sellaisia sanoja kuten kauneus, sopusuhteisuus, viehättävyys ja laatu kuin vasta sitten kun se on myöhäistä.

Päättäjän on vaikea ottaa kantaa tai vaatia laatua tai kauneusarvoja, jos ei edes ymmärrä mitä voisi vaatia. Siksi päätökset talojen ulkonäöstä sysätään rakennuttajille, jotka esiintyvät kauniisti rakentamisen asiantuntijoina, mutta joiden motiivit ovat toisaalla.

Voimme kuitenkin yrittää aloittaa muutoksen kysymällä itseltämme ja toisiltamme, onko kotikatumme ja talomme viehättävä?

(Julkaistu Helsingin Sanomat 10/2020)