Kuinka sinusta tuli kirjailija?
Julkaisin ensimmäisen romaanini 48 -vuotiaana, joten missä iässä tahansa ehtii hyvin aloittamaan. Olin ollut toki aikaisemminkin tekemisissä tekstin kanssa, olin kirjoittanut arvosteluja, kolumneja ja lehtijuttuja muiden töiden ohella. Olin tietysti myös ollut aktiivinen lukija, joten aivan tyhjästä en noussut. Varsinainen idea romaanista syttyi vähitellen mutta syntyi spontaanisti ja nopeasti. Mistä lie ajatukset ponnahtelevat meidän mieliimme, en tiedä.
Mikä on hienointa kirjailijan ammatissa?
Kirjoittaminen. Se että saa heittäytyä keksimiinsä maailmoihin luvan kanssa. Ja se, että jotkut lukevat kertomuksiani ja saavat niistä nautintoa, elämyksiä. Kirjoittaminen on luova prosessi, siis ei työtä, ja se edellyttää aivojen monipuolista käyttämistä. Kun pyrkii kirjoittaamaan hyvää kirjallisuutta, on se myös onnistuessan palkitsevaa. Säveltäjillä ja kuvataiteilijoilla on varmasti samanlaisia tuntemuksia, mutta niin on myös muurarilla, joka tekee kauniimman ja paremman uunin kuin joku toinen.
Miltä tavallinen työpäiväsi näyttää ja miten kirjasi syntyvät?
Kirjoitan aamupäivisin. Kolme tuntia enintään. Sitten on syytä siirtyä puutarhatöihin tai liiterin korjaukseen. Tarvittaessa voi illalla palata tekstin ääreen. Kirjoitan spontaanisti siellä ja täällä ja eri pituisia aikoja. Tällä pyrin siihen, että kirjoittamisen innostus säilyy. Tätä työtä täytyy haluta tehdä, tai jopa himoita. Jos innostusta ei ole, ei kannata kirjoittaakaan. Mutta toisaalta inpiraatiota ei ole olemassakaan, se pitää kaivaa esille pitämällä itsestään huolta ja olemalla aktiivinen ja utelias. Ei se synnyttämättä synny, sanoi Seppo Ilmarinen, sammon takoja.
Mikä teoksistasi on sinulle henkilökohtaisesti merkittävin?
Olen kirjoittanut 12 romaania joista ensimmäinen ja viimeinen ovat aina merkittävimpiä. Ensimmäinen siksi, että sillä aloitin uuden uran kirjailijanan ja pääsin hyvään vauhtiin. Ensimmäisessä esittelin henkilöhahmot ja miljöön. Niiden parissa on siis mennyt jo parikymmentä vuotta. Viimeinen kirja on tärkeä siksi, että voisi ajatella että jos olen kehityskelpoinen yksilö niin jonkinlaista kehitystä on myös tapahtunut. Viimeisimmän pitäisi siis olla aina paras.
Mitä kieli ja kirjoittaminen sinulle merkitsevät?
Pyrin vaalimaan ja tuottamaan hyvää suomenkieltä. Kirjoitan lyhyitä ja selkeitä lauseita. Pyrin kirjoittamaan myös elävästi, runsaasti ja yllätyksellisesti. Kunkin kirjailijan tulisi löytää oma persoonallinen ilmaisunsa eli käsialansa. Muiden tyylejä tai tapoja en matki. Kirjailijan tapa kirjoittaa (eli käsiala) ratkaisee lukijan mielenkiinnon ennemminkin kuin kirjan juoni tai tapahtumat. Suomenkieltä tulisi vaalia myös muilla elämänalueilla, kuten mainonnassa ja radiojuonnoissa, joissa molemmissa lipsuu aika lailla. Suomenkieli on oikeasti runsas ja rikas, se on jonkinmoinen runsaudenaarre verrattuna esimerkiksi tylsään englanninkieleen.
Minkä neuvon antaisit kirjailijan ammatista haaveileville?
Pitää aloittaa, se on vaikeinta mutta ainoa tapa. Kirjailijan tulee olla sen verran lapsellinen, että pystyy heittäytymään keksittyihin maailmoihin ja juttuihin. Pitää olla myös sen verran tyhmä, että samaistuu ja uskoo omiin kertomuksiinsa. Kirjoittaminen vaatii kärsivällisyyttä, pahimmillaan se on puuduttavaa hiomista mutta usein nautinnollista sanaleikkiä. Jos kirjaa ei saa julkaistua heti, niin se ei tarkoita että käsikirjoitus olisi huono. Hylkäys tarkoitta vain sitä, että käsikirjoitus ei sovi juuri sen hetkiseen kustannusohjelmaan tai kustantaja ei ymmärtänyt sitä. Esimerkiksi Harry Potteria ei kukaan suostunut aluksi kustantamaan.
Miten irtaudut kirjoittamisesta työpäivän jälkeen?
Tähän en voi vastata, koska en koe tekeväni kirjoittamisen työpäiviä. Kirjoittaminen on osa elämää ja kirja on mukana aina aivoissa eli ajatuksissa. Siksi on mahdotonta esimerkiksi kertoa kuinka paljon aikaa kirjan tekemiseen menee. Koko elämä kenties. Totta tietysti on, ettei aina voi tai kannata kirjoittaa ja siksi pitää olla erilaista tekemistä pitkin päivää, minulla se tarkoittaa harrastustani: satavuotiasta puutaloa Hangossa. Mikään ei ole niin luovaa kuin remonttityö.
Elämäsi tärkeimpiä teoksia: Georges Simenon, Philip Roth, Henry Miller, Ernest Hemingway, John Steinbeck, Eino Säisä ja Mika Waltari ovat kirjailijoita, joiden tuotanto on vaikuttanut minuun syvästi. Simenon näistä eniten.
Maigret-kirjoissa merkittävää on pienieleinen tunnelmanluonti. Niissähän ei tapahdu juuri mitään, mutta elämä tuoksuineen on voimakkaasti läsnä. Maigretit opettavat sen, ettei tarvitse hallita ja pelastaa koko maailmaa, korttelikin riittää.
Hemingway kirjoittaa lyhyesti jaarittelematta ja hänen kirjoissaan kerrotaan rivien välissä enemmän kuin riveissä itsessään. Hemingway avaa ajattelun, tunteiden ja aistien maailman menemättä liiallisuuksiin.